1980-luvun alussa Japanissa elettiin nousukautta, jolloin osakkeiden ja maan hinnat nousivat merkittävästi. Omaisuuserien hinnat nousivat huimasti vaivattoman lainansaannin, villien spekulointien sekä holtittoman keskuspankin, myötä. 1980-luvun lopussa alkoi kuitenkin hintojen kehittymisen seisahdus, ja lopulta hinnat romahtivat vuonna 1992. Tämän kuplan puhkeamisen seurauksena alkoi taloudellinen taantuma ja hintojen lasku. Tämän vuoksi 1990-lukua kutsutaan Japanissa ”menetetyksi vuosikymmeneksi”. Hintojen kääntyminen nousuun ja Japanin talouden elpyminen kestivät todella pitkään. Lisäksi tämä tapaus teki Japanin keskuspankista (BOJ), yhden aktiivisimmista talouteen puuttuvista toimijoista.
Tausta
Japanin talous kukoisti 1980-luvulla kasvaen keskimäärin noin 4 % vuodessa. Maa laajensi vientitalouttaan 1960- ja 1970-luvuilla, mutta 1980-luvulla kotimainen sekä kansainvälinen kysyntä vauhdittivat sen kasvua. Työttömyyttä oli ennätyksellisen vähän, ja lainan saaminen oli helppoa. Japani oli toteuttanut sodan jälkeen valtavasti teknologista tutkimusta, minkä seurauksena kuluttajien ja yritysten käyttöön oli kehitetty huipputeknologisia laitteita. Näille tuotteille oli kysyntää sekä kotimaassa että ulkomailla, ja valtavien rahavarantojen myötä japanilaiset halusivat parantaa jatkuvasti nykyaikaisen elämäntyylinsä laatua. Lisäksi suotuisan rahapoliittisen ympäristön vuoksi noususuhdanne meni liian pitkälle. Japani oli sijoitus- ja kulutusparatiisi heikon paikallisen valuutan ja alhaisten korkojen vuoksi. Lisäksi maan ja osakkeiden hinnat nousivat nopeasti, ja Japanista oli tullut kansainvälisesti maailman suurin velkoja.
Japani ja muut G5-maat solmivat nousukauden aikana vuonna 1985 nk. Plaza Accord -sopimuksen. Tämän Yhdysvaltojen puolustaman sopimuksen tavoitteena oli ratkaista G5-maiden välinen kaupan epätasapaino. Tämä sopimus aiheutti lopulta Japanille kielteisiä vaikutuksia, sillä se johti Japanin jenin lähes välittömään revalvaatioon vahvistaen jeniä voimakkaasti vuoden 1985 viimeisellä neljänneksellä. Japanin talouteen kohdistui välitön uhka, ja Japanin keskuspankki aloitti rahapoliittisen jenin devalvointisuunnitelman.
Japanin keskuspankki laski korkoja, mikä lisäsi sekä kuluttajien että yritysten keinotteluita. Inflaatio herätti huolta, mutta Yhdysvaltojen vuoden 1987 mustan maanantain seurauksena Japanin keskuspankki lykkäsi korkojen koronnostosuunnitelmia. Yritykset jatkoivat valtavien pääomasijoitusten rahoittamista ja tuottoisille osakemarkkinoille sijoittamista helpolla lainarahalla. Maan ja kiinteistöjen hinnat nousivat yli 167 % vuosina 1985–1990, ja osakkeiden hinnat kaksinkertaistuivat vuosina 1987–1989. Japanin keskuspankki havaitsi lopulta hintojen karkaamisen ja ryhtyi toimiin.
Kuplan puhkeaminen
Japanin keskuspankki alkoi nostaa korkoja voimakkaasti vuoden 1989 viimeisestä vuosineljänneksestä lähtien. Vuoden 1989 lopulla ennätystasoille nousseet osakkeiden hinnat kärsivät ensimmäisenä. Korkeimmillaan hieman alle 40 000 pisteessä vuoden 1989 lopulla ollut Nikkei-indeksi oli laskenut vuoden 1992 alkuun mennessä 50 % alle 20 000 pisteeseen. Maan ja kiinteistöjen hinnat olivat alkaneet laskea hiljalleen vuonna 1991. Japanin keskuspankki jatkoi korkojen nostamista kiinteistöjen hintojen sietokyvyn vuoksi osakekurssien kärsimisestä huolimatta.
Romahduksen jälkeen
Kuplatalous vaikutti tuhoisasti Japanin talouteen. Jo vuonna 1991 yritysten konkurssien määrä nousi yli 66 %. Vaikka työttömyyttä oli edelleen suhteellisen vähän, työntekijöiden palkat laskivat merkittävästi. Tuhlailu jätti jälkeensä keskeneräisiä tehtaita, kiinteistöhankkeita ja muita suuria pääomainvestointeja. Pahempaa oli kuitenkin kuplan puhkeaminen ja ”menetetyn vuosikymmenen” alkaminen.
Menetetty vuosikymmen tarkoitti Japanin talouden taantumaa vuosina 1991–2001. Hintojen lasku jatkui koko tämän ajan. Vuonna 1992 yli 50 % vuoden 1989 huippulukemista laskenut Nikkei-indeksi jatkoi laskuaan noin 10 000 pisteeseen vuonna 2001. Myös maan ja kiinteistöjen hinnat laskivat yli 70 % vuoteen 2001 mennessä. BKT kasvoi kyseisinä vuosina keskimäärin noin yhden prosentin, mikä oli paljon muiden kehittyneiden maiden BKT:n kasvua vähemmän. Talous ei kuitenkaan elpynyt vielä tämän ”menetetyn vuosikymmenen” jälkeenkään.
Nikkei-indeksin lasku jatkui alle 8 000 pisteeseen elokuussa 2003. Vuoden 2008 maailmanlaajuinen finanssikriisi katkaisi lyhyen elpymisen laskien Nikkei-indeksin maaliskuussa 2009 alle 7 500 pisteeseen. Viiteindeksi nousi yli 20 000 pisteeseen vasta vuonna 2015 saavuttamatta enää vuoden 1989 huipputasoa. Itse asiassa kyseessä ei ollut pelkkä ”menetetty vuosikymmen” vaan enemmänkin ”kolme menetettyä vuosikymmentä”.
Japanin kuplatalouden syy
Monet tekijät vaikuttivat Japanin kuplatalouteen. Suurin syyllinen on kuitenkin Japanin keskuspankki toimiensa ja toimimattomuutensa vuoksi sekä kuplan aikana että sen jälkeen. Kun Japanin jeni vahvistui vuoden 1985 puolivälissä, keskuspankki laski korkoja liikaa ja aivan liian pitkään, mikä johti rahan helppoon saatavuuteen ja sen myötä hintakuplaan. Kun pankki oli huolissaan korkeista hinnoista, se reagoi voimakkaasti ja nopeasti. Pankki nosti korkoja aggressiivisesti vuodesta 1989 alkaen kärsineistä osakkeiden hinnoista huolimatta. Kahden vuoden aikana korkoja nostettiin viisi kertaa. Kun keskuspankki halusi korjata virheensä laskemalla korkoja vuonna 1991, luottokriisi ja likviditeettiloukku olivat jo käynnissä Japanissa. Lainan saaminen vaikeutui, ja keskuspankin asettamista alhaisista koroista huolimatta sijoittajat ja kotitaloudet eivät edelleenkään uskaltaneet käyttää rahaa tai sijoittaa maahan.
Toinen syy kuplatalouteen oli pankkien sääntelyn purkaminen valtiovarainministeriön tiukasta valvonnasta 1980-luvun alusta alkaen. Aiemmin korkeiden voittomarginaalien ja konkurssisuojauksen turvaamien japanilaisten pankkien selviytyminen edellytti nyt nopeaa ”innovointia”. Kaiken lisäksi pankit menettivät tärkeitä yritysasiakkaita, joilla oli valtavasti käteisvaroja ja saatavilla muita edullisempia rahoitusvaihtoehtoja kotimaassa ja ulkomailla.
Pankeille jäi asiakkaaksi muun muassa maa- ja kiinteistökehittäjiä sekä muita pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Pankit lainasivat liikaa tällaisille riskialttiille yrityksille ja muille hankkeille 1980-luvun nousukaudella. Erityisesti maa-alueita käytettiin paljon lainojen vakuuksina, mikä nosti niiden hintoja entisestään. Lainaamista jatkettiin näiden uusien maa- tai kiinteistöhankkeiden arvojen perusteella. Tämä teki pankeista suojattomia kuplan puhjetessa. Suuri velkataakka paljasti pankkien huolimattomuuden ja oli yksi syy luottokriisiin ja likviditeettiloukkuun ”menetettyjen vuosikymmenten” aikana.
Opetukset
Japanin kuplatalouden puhkeaminen vuonna 1992 on ollut merkittävä kokemus maalle. Japanin keskuspankille se osoittaa, kuinka tärkeää on reagoida nopeasti, huolellisesti ja ennakoivasti likviditeetti- ja inflaatiokriiseihin. Japanin keskuspankki ei pystynyt toimimaan nopeasti 1990-luvulla. Sen toimimattomuus ei herättänyt luottamusta Japanin talouteen, ja kotitaloudet sekä yritykset eivät halunneet käyttää rahaa ja sijoittaa maahan.
Pankeille merkittävin opetus on se, kuinka tärkeää on arvioida asianmukaisesti lainanottajien luottokelpoisuus. Pankit eivät onnistuneet arvioimaan hankkeita oikein ja hyväksyivät vakuudeksi yliarvostettuja omaisuuseriä. Japanilaiset pankit lainasivat ennen kuplan syntymistä pääasiassa yrityksille, jotka olivat enimmäkseen turvallisia lainanottajia. Pankkien ahneus kuplan aikana paljasti niiden harkitsemattomuuden, sillä suurin osa niiden lainoista myönnettiin riskialttiille lainanottajille ja niiden pääoma oli sidottu romahtaviin osakemarkkinoihin.
Myös suurten välitysyritysten liiketoiminnan harjoittamisesta otettiin opiksi. Ne markkinoivat yrityksille ”turvallisia” sijoitusjärjestelmiä, joihin yritykset sitoivat valtavia summia rahaa. Kun yritykset menettivät kuplan puhkeamisen aikana paljon rahaa, ne vähensivät sijoituksiaan ja rahan käyttämistä Japanin talouteen, vaikka korot pysyivätkin matalina.
Loppusanat
Japanin kuplatalous, sen puhkeaminen ja sen jälkiseuraamukset toimivat hyvänä varoituksena siitä, miten heikko talouden hoito voi aiheuttaa tuhoisia vaikutuksia useiden vuosien ajan. Japanin talous kärsii edelleenkin kuplan vaikutuksista, sillä osakkeiden hinnat eivät ole vielä saavuttaneet vuoden 1989 huipputasoa. Japani ei halua toistaa ”menetettyihin vuosikymmeniin” johtaneita virheitä. Japanin keskuspankki seuraa aktiivisesti rahoitusjärjestelmää, jotta uusia yllätyksiä ei enää tulisi.
